Fillarilla matkaillen ympäri Euroopan

BERLIINI - SYNTINEN KAUPUNKI
Ensimmäisen kokonaisen päiväni Berliinissä aloitan lähinnä sellaisista perusasioista nauttimisella, joihin viime viikkoina ei ole ollut paljon mahdollisuuksia, kuten nettiyhteys(!), vaatteiden pesu ja tietysti lämmin suihku! Illalla lähden taas Oskarin&Jeminan kanssa tunnustelemaan mitä tällä kaupungilla olisi annettavaa... Nyt on maanantai, mutta Berliinissä sillä ei juuri muutenkaan taida olla merkitystä ja lisäksi kevätpäiväntasauksen kunniaksi on ilmaiskonsertteja pitkin kaupunkia! Jo "kotikadullani" törmään ensimmäisiin bileisiin!! Käymme mm. Cassiopeia squatissa ja loppuillaksi päädymme varsin eriskummalliseen baariin joen rannassa, joka näyttää olevan tehty erilaisesta romusta, mutta toisaalta pienet yksityiskohdat paljastavat, että sekavasta ensivaikutelmasta huolimatta tätä on kyllä suunniteltu huolella! Paikan trendikkyysaste paljastuu viimeistään katselemalla hieman muita asiakkaita, sekä super-kalliista drinkistä, jonka erehdyimme tilamaan kaikille (tuorepuristettu appelsiinimehu ja vodka - molemmat erikseen 2e - yhdessä 10e)! Oskarin&Jeminan ystävän Juhon mielestä Batmanin pitäisi tulla vähän kouluttamaan ihmisiä, jotka ovat vastuussa baarista - lisäksi siellä on huonoa karmaa!! Saatan yhtyä näkemykseen, mutta baarin esteettistä hienoutta ei kyllä voi kiistää!:/

Seuraavana aamupäivänä havahdun tuttuun lauluun - hostellin käytävältä kaikuu päivänsäde ja menninkäinen aivan ihmeellisen kauniisti tulkittuna!! Menen katsomaan kenelle ääni kuuluu ja esittäjäksi paljastuu hostellin suomalainen siivoojatyttönen, joka häkeltyy hieman huomiostani ja sanoo, että unohtaa aina ettei saisi laulaa täällä... Kehoitan häntä kuitenkin jatkamaan ja kohta kuulen monia muitakin minulle tuntemattomia lauluja, mutta aivan yhtä hienosti esitettynä. Vaikka en itse ehkä osaakaan laulaa, tiedän kyllä milloin joku osaa ja tämä tyttö todellakin osasi!

Päivällä tapaan työkaverini Vesan, joka ei ole ensimmäsitä kertaa täällä "syntien pesässä" ja käymme syömässä random-Intialaisessa, mutta Berliini ei taaskaan petä! Otamme myös pakolliset kuvat muurilla ja Vesa löytää suosikkimaalauksensa... Illalla huoneeseen tulee pari ruotsalaista, joista hetken juteltuamme toinen paljastuu myös ammatiltaan postimieheksi - mikä yhteensattuma, päätämme tämän kunniaksi olla ainakin facebook-kavereita! Ruotsalaiset ovat menossa Fusion-festareille, jonne myös O&J, sekä juuri kaupunkiin saapunut Pekka ovat menossa. Illalla lähdenkin tutustumaan O&J:n kotikulmiin kaupungin eteläisempään osaan. Otamme pimeät ja leveät kadut haltuun kolmen pyörän ja yhden longboardin voimin (Oskarin taiteilusta laudan kanssa otan videotakin, mutta taitaa olla liian suuri jaettavaksi)... En tiedä onnistuisiko tällainen edes Helsingissä?! Yöllä joudun turvautumaan ensikertaa tässä kaupungissa julkiseen liikenteeseen, koska tulin tänne autokyydillä. Ihme kyllä, kaikki sujuu hyvin ja huolimatta lievästä sekavuudesta omassa päässäni löydän ongelmitta perille ja matkustaminen tuntui selkeältä (ja mikä tärkeintä, pummillakin matkustaminen onnistuu)! Metromatka aikana näkee myös kaupungin ihmisiä hieman eri kulmasta, tiistaiyönäkin kansa tuntuu olevan juhlatuulella varsinkin lähempänä keskustaa!

KOHTI DRESDENIÄ
Jos Berliiniin saapuminen oli helppoa, sieltä lähteminen oli haastavampaa. Nautittuani viimeisen kerran Berliinin kulinaristisista ihanuuksista Italialaisittain, lähden seurailemaan keskustasta 96-tietä, jonka pitäisi viedä pois kaupungista. Niin tapahtuukin, kunnes vastassa on moottoritie! Sitä ei voi ohittaa eikä sivuutta, ja läpikään pääse polkupyörällä. Täytyy lähteä pujottelemaan pikkuteitä. Normaalisti ei mikään ongelma, mutta päädyn jonnekin lentokentän taakse, jossa on kaikki mullin mallin, ilmeisesti kenttää laajennetaan tähän suuntaan... Pyörin ympyrää, enkä onnistu hahmottamaan millä tiellä oikeasti olen, erittäin kiusallista! Lopulta huomaam ettei kartassa - ja googlemapissa - näkyviä teitä ole enää olemassakaan, vaan ne on jyrätty uuden tien alta. Koska kaikki on vielä kesken, opasteet ovat hämäriä, puhumattakaan siitä, että joku olisi ajatellut pyöräilijää tämän kaaoksen keskellä! Saan sentään kuvia laskeutuvista lentokoneista ja muutenkin lentokenttäalueet ovat aina jollain tapaa mielestäni kiehtovia (vaikka en lentämistä itseään nykyisellä saastuttavalla tekniilla kannatakaan)...

Otan uuden suunnan ja pääsen lopulta vehreämmille niityille. Onneksi sää on edelleen mitä mainioin ja pyöräkin toimii taas kuin unelma pienen perushuollon jälkeen, jonka suoritin Berliinissä. Pikkuteitä seuraillen olen parissa päivässä Dresdenissä. Matkalle ei osu paljon mitään mainittavaa, paitsi yhtäkkiä metsän siimeksestä pilkottava valtava metallirakennelma, joka makaa poikittain aavikkomaisemassa! Sain myöhemmin tietää sen olevan "Besucherbergwerk F60", mutta ei hajuakaan mitä sillä tehdään/tehtiin, mutta ainakaan alunperin se ei ole tehty maamerkiksi... Se on joka tapauksessa huomattavasti suurempi (502m) kuin Eifeltorni kyljellään (324m)! Maisema on muutenkin vaikuttavan erilainen tässä kohtaa, kuin olisi tullut toiselle mantereelle - hiekka-aavikkoa jolla vähäinen kasvillisuuskin on tyystin toisenlaista! Fiilistelen maisemassa tovin.

Dresden on taas yksi kaunis museokaupunki, tosin vamaan hienoimmasta päästä, mutta pyöräilijän näkökulmasta ei kovin hyvä paikka - mukulakiveä ja ahtaita katuja - siis tyypillinen eurooppalainen kaupunki, olin vain jo ehkä tottunut liian hyvään Berliinissä? Pyöriä ei myöskään näy katukuvassa lähellekään yhtä paljon... En tiedä kummin päin se menee - kehittyykö pyöräilykulttuuri kaupunkiin jos olosuhteet ovat suosiolliset, vai onko kaupungin muututtava paremmaksi pyöräilykaupungiksi jos sen ihmiset pyöräilevät mielellään, ehkä molempia? Nautin kuitenkin Dresnenin herkuista kirjaimellisesti kalliin oloisessa ravintolassa, joka ei kuitenkaan suomalaisittain ollut kovin kallis, selviän sian potkasta ja oluesta 10 eurolla. Sakalainen ruokakulttuuri ei edelleenkään jätä kylmäkäksi! En kuitenkaan usko, että kaupungilla olisi minulle nyt paljon muuta tarjottavaa, joten suunnistan illaksi ulos kaupungista. Joudun ylittämään pienen vuoren Gosen kylän kohdalla, jotta pääsisin haluamalleni tielle kohti Tsekin maata. Nousu ei ehkä ole kovin pitkä, mutta jyrkkä, onneksi ylhäällä minut palkitaan romanttisella auringonlaskunäkymällä Dresdenin laaksoon.

HÄMÄRÄN RAJOILLA
Haluaisin ylittää rajan vielä tänään, mutta hämärä alkaa jo hiipiä, enkä ole edes täysin varma olenko oikealla tiellä. Vastassa on lisää nousua ja jo uinuvia pikkukyliä. Vaikka Suomessa tänään on yötön yö, täällä siitä ei ole tietoakaan, pimeys laskee verhonsa nopeasti ja minun on löydettävä telttapaikka, se ei kuitenkaan ole aivan helppoa, sillä tietenkään nyt sitä metsää ei näy missään... Viimein pieni metsäpläntti peltojen välissä. On jo täysin pimeää, mutta en käytä taskulamppuani, sillä olen aivan lähellä asutusta, tämä on nyt ihan arpapeliä mihin telttani laitan! Päästyäni mielestäni tarpeeksi suojaiseen paikkaan sohaisen lampulla ylös puun latvaan ja parvi lepakoita lehahtaa vinkuen tiehensä. Näen myös outoja pimeässä hohtava hyönteisiä, joiden koreografia on kaunista katseltavaa. Läheisessä talossa on ilmeisesti juhlat, sillä kuulen kovaäänistä naurua ja puheen sorinaa - todennäköisesti heistä ei nyt ole harmia... Nukun varmuuden vuoksi pelkällä sisäteltalla, koska oranssinen ulkotelttani on naamioitumisen kannalta vähän huonompi (luulin ostavan vihreän teltan, kunnes avasin sen ensikertaa)... Lisäksi yöstä on todennäköisesti tulossa lämmin ja kuiva. Nukun kuitenkin viimeisen yöni Saksassa todella huonosti, sillä herään useasti johonkin ääniin, ehkä olen vaistomaisesti jonkinkinlaisessa valmiustilassa, kun yövyn poikkeuksellisesti tällaisessa paikassa... Ainakin kerran jokin iso eläin kompuroi läheltä telttaani, kuullostaa kavioeläimeltä, mutta ei varmaankaan peura ja tuskin myöskään maatilan lehmä... Kuulen myös hiipiviä varovaisia askelia, jotka aina hetkeksi taukoavat kun oksa rasahtaa, mikään eläin tuskin on noin varovainen? Syke nousee vähän ja kaivan varmuuden vuoksi repustani Moran käteeni, olen aivan hiljaa ja liikkumatta, kunnes en enää kuule mitään... Hieman jännittävän yön jälkeen herään huonosti nukkuneena, mutta ilman ongelmia, poistun lepakkometsästä pikaisesti.

Saksa ei ehkä ollut lopulta hirveän kiinnostava paikka näin turistin näkökulmasta Berliiniä ja erinomaista ruokaa lukuunottamatta. Ruokakulttuurin kehittyneisyyden huomaa juuri perusruuan tasosta, muutamat Helsinginkin eliittiravintolat eivät tee yhtään paremmaksi sitä tosiasiaa, että Suomalainen ravintolaruoka on keskimäärin ylihintaista ja keskinkertaista. Jopa pikaruoka tuntui olevan Saksassa aivan eri tasolla! Pyöräturistina kiitän loistavassa kunnossa olevia teitä ja huomaavaisia autoilijoita. Moitin ainakin pyöräilijän huomioimiotta jättämistä monissa paikoissa suurempien kaupunkien ulkopuolella, eikö moottoritien vieressäkin voisi kulkea pyörätie? Toisaalta seikkailu pitkin pikkuteitä ja välillä vähän eksyssissäkin oleminen kuuluu tämän tapaiseen matkailuun, sillä tavalla voi välillä löytää itsensä kiinnostavista paikoista, joihin ei muuten tulisi menneeksi!

TSEKIN MAA
Seuraavana aamupäivänä saavun Tsekkiin, korkeintaan kilometri nukkumapaikastani. Erehdyn janoisena ostamaan ensimmäsestä rajan kiinalaiskojusta juoman, jota luulen raikkaaksi appelsiinimehuksi, se on kuitenkin aivan kamalaa superimelää sokerilientä, tyhjän vatsani pohjalle tulee siitä ikävä tunne, ainakin tiedän nyt ettei siihen pidä koskea! Aamu on muutenkin raskas, sillä eilisen päivän nousut ja huonosti nukuttu yö tuntuvat ainakin jaloissa. Päivästä on lisäksi tulossa todella kuuma ja alkumatka on lähes pelkkää nousua, paikoin erittäin jyrkkää, en itse asiassa muista Norjassakaan monessa paikkaa olleen kerralla tällaisia nousuja, vaikka vuoret olivatkin varmasti isommat. Korkealta tullaan kuitenkin kovaa alas, tällä painolastilla ero tietysti vielä korostuu... Vauhtini nousee parhaimmillaan lainkaan polkematta jopa 65-70km/h, vaikka mutkiin on pakko jarrutella! Mäen alla onkin 40km/h rajoitus ja poliisien tutka, minulla on vielä tuossa kohtaa varmasti reilusti yilinopeutta, olisipa ollut aika koomista saada ylinopeussakot pyörällä!!

Jos vuorten ylitys olikin raskasta, voittaa ylöspäinkin punnertaminen aina viivasuoran tien mittailemisen tasaisen loppumattomassa pellossa! Lisäksi varsinkin täällä Tsekin puolella vuoristomaisemassa silmä lepää. Eteneminen on nyt varsin katkonaista, kun pitää pysähdellä jatkuvasti ihastelemaan näkymiä. Lisäksi on vähän väliä tarkistettava kartasta olevansa oikealla suunnalla, Prahan viitat kun neuvovat vain moottoritien suuntaan. Tiennumerot ovat myös aivan toiset kuin kartassani, joten menen osittain ihan intuition varassa... Usti nad Labemin kaupungin jälkeen tulee hieno pato ja linna vuoren rinteessä, padolle pääsee myös kävelemään. Tie on yllättäen erinomaisessa kunnossa ja lievä myötätuuli siivittää menoani, reuna-alue on moninkertainen saksalaisiin pikkuteihin verrattuna ja tiellä näkyy paljon muitakin pyöräilijöitä, monet tervehtivät. Kylissä näkee pyöräileviä mummoja, jotka vilkuttelevat ja huutelevat jotain iloisesti perääni, Tsekkiläiset mummot vaikuttavat erityisen mukavilta! Saksassa pyöräturisti on yleinen näky, täällä en ole törmännyt vielä yhteenkään. Saksalaiset itse reissaavat oman maan sisällä pyörillään ahkerasti (ovat yleensä vähintään yhtä hyvin varustautuneita aivan lyhyisiinkin matkoihin kuin minä), usein suuremmissa ryhmissä, myös Norjassa varsinkin Nordkapin läheisyydessä heitä näkyi runsaasti...

Jossain pikkukaupingissa, jonka nimeä en muista, puistosta joen rannasta kuuluu musiikkia, joten suuntaan sinne! Meneillään on jonkinlaiset musiikkifestifaalit ja vaikka en aidatulle festifarialueelle pääsekään, jään nautiskelemaan Tsekkiläistä progea puistoon toviksi. Sen jälkeen tilaan ravintolasta jotain, minkä sisällöstä minulla ei ole hajuakaan, mutta onneksi se paljastuu ihan kelvolliseksi porsaan leikkeeksi. Olutkin on hyvää!

Näyttää harmittavasti siltä, etten enää tämän päivän aikana ehisi Prahaan, siellä kun olisi ensi yöksi luvassa ilmainen majapaikka siskon poikaystävän vanhempien luona... Joudun siis miettimään muita vaihtoehtoja ja saavun Terezin kylään, joka on itse asiassa linnoitus ja muistuttaa kovasti Suomenlinnaa. Näen kyltin "Camping", ja päätän käydä katsastamassa paikan, suihku ei olisi pahitteeksi ennen hienoon kaupunkiin saapumista! kyltit kuitenkin häviävät ja niiden osoittamasta suunnasta löytyykin vain "Krematorium"-kyltti, jossa on juutalaistähti! Krematoriokin näyttää olevan suljettu, joten jatkan eteenpäin. Kylän toisella laidalla on myös suuri muistomerkki Juutalaisille, ilmeisesti täällä natsit ovat suorittaneet holokaustiaan käytännössä? Vähän eteenpäin joen rannasta löydän mukavan näköisen campingin ja päätän jäädä. Täällä on kuitenkin yllättäen jotkut hiphop/reggae bileet ja meininki todella villiä, huuto ja muu meteli jatkuu pitkälle yli keskiyön - aika hämmentävää, ihmiset tulevat tänne kuitenkin nukkumaan... Suihku on maksullinen, joten päätän käydä joessa uimassa, vesi on lämmintä!

PRAHAAN!
Seuraavana päivänä en juuri pysähtele ja saavunkin Prahaan jo hyvissä ajoin muutaman tunnin ajon päätteeksi. Täälläkin kulkee pyöräkaista tiessä - ainoa oikea ratkaisu - keskustan ulkopuolella, mutta vanhassa ydinkeskustassa törmään tietysti vain mukulakiviin ja valtavaan määrään turisteja! Majoitun aivan keskustassa olevaan hostelliin, jossa vanhempi herrasmies ottaa minut nuhruisesta olemuksestani huolimatta lämpimästi vastaan. Paikka henkii vanhaa glamouria, mutta nähdessäni "makuusalin" (yhden monista) olen lentää selälleni, huone on kuin jokin klassinen teatteri punaisine verhoineen kaikkineen! Päätän jäädä yhden sijaan kahdeksi yöksi, kun lisäksi langaton nettiyhteys löytyy ja suihku on hyvä. Illalla lähden ilman suuntaa vain kävelemään kaupungille, mutta en löydä juuri muuta kuin edelleen turisteja, pitäisi olla paikallisopas... Hemmottelen kuitenkin itseni piloille taas syömällä ruhtinaallisesti, tällä kertaa paistettua lohta. Mukaan varaamistani kuivamuonista on edelleen suurin osa jäljellä. Toisaalta hyväkin ruoka on täällä kohtuuhintaista ja olenhan lomalla! Toivon vain etten tee loppumatkasta itselleni turhan tiukkaa ajallisesti/taloudellisesti nautiskellessani kaupunkien antimista tässä vaiheesssa...